Pitkä viikonloppuloma Kööpenhaminassa sattui mainioon saumaan erilaisten pyöräaiheisten tapahtumien kanssa. Kööpenhaminan erikoisuudesta oli kyllä kuullut paljon, mutta pyörien määrään kiinnitti silti välittömästi huomiota. Erityisesti silmään osuivat erilaiset pyöräkuljetusratkaisut, meiltä kotoakin löytyvästä peräkärrystä kolmipyöräiseen ”etulaatikkomalliin” jossa kuskattiin kaikkea vauvoista teineihin ja koirista kasseihin.
Kuva christianiabikes.com
Hifistelyä pyörissä puolestaan on paljon vähemmän. Suomessa pyöräily on monessa mielessä hifistelylaji: siinä mennään veren maku suussa, ja työmatkapyöräilyynkin vaaditaan kallis pyörä, erikoiskuteet ja matkamittari. Vaikka mielestäni tämä on joskus erinomainenkin asia – olen itse hankkimassa juuri moista fillaria, jotta saisi harrastettua liikuntaa työmatkojen aikana – Kööpenhaminan mallissa pyöräily on vain nopea tapa siirtyä paikasta toiseen. Pyörät ovat kaupunkipyöriä, joissa on koreja ja lastenistuimia, ja pyöräilijät tavallisissa toimistovaatteissaan. Pyörä on näppärin väline ja se näkyy.
Kaupungin suunnittelussa pyörät on otettu huomioon kaikkialla. Pääkaduilla pyöräreitit ovat lähes autokaistan levyiset, ja siitä huolimatta suuremmalla käytöllä. Liikennesääntöjä noudatetaan ilahduttavan tarkasti, kävelytien puolella pyörää talutetaan poikkeuksetta mutta toisaalta pyörät voi myös jättää minne tahansa. Talon seinustalla pitkä rivi ei häiritse eikä vie tilaa.
Pyörien kaupunki ei ole syntynyt sattumalta. Eilisellä Designmuseovisiitillä nappasinkin museokaupasta kirjan Copenhagen – City of bicycles. Kauniisti taitettu kirja paitsi kuvaa elämää pyörien kaupungissa myös kertoo sen historiaa ja kuvaa sitä päätösten ketjua, joilla kaupungista tehtiin ihmisille helppo liikkua.
Kirsi Louhelainen 